Helsinki

Mä asuin 14-vuotiaana muutaman kuukauden mun isän kanssa Espoossa, tarkka sijainti on kai Mäkkylä, mutta Pitäjänmäki tuntu olevan lähempänä. Vaihdoin täältä pikkukylän koulusta Leppävaaran kouluun kasiluokalle ja aluks vaikuttikin menevän hyvin. Mut sitten tyttö jonka kanssa tulin parhaiten toimeen (Pinja, jos luet tätä joskus niin ilmota itsestäs, I miss you ;__;) vaihtoi koulua ja jäin vähän yksin. Ja sitten mua alettiin kiusatakin. Ei voi sanoa että koulunkäynti maistui sen jälkeen. Kävin siellä ehkä kerran viikossa syömässä, ja sitten taas muistin kuinka kamalaa se oli.

Se oli suurinpiirtein Irc-gallerian kulta-aikaa, joten nettituttuja pk-seudulta oli ollut jo pitempään, enkä todellakaan ollut ainoa teini jolle kouluun meneminen tuotti vaikeuksia, jotenka päivät kului jossakin keskustassa hengaillen, useinmiten tietysti Kampissa tai Ruttopuistossa. Ja iltaan mennessä oli usein saanut jo pienen pöhnänkin aikaan. Vaikka jälkeenpäin kuulostaakin jotenkin rappioituneelta elämältä niin muistoja ja ihmisiä on jäänyt mieleen ihan helvetisti, ja liian usein on ikävä sitä vapautta mitä pieni tyttö voi tuntea pääkaupungin mahdollisuuksista. Eikä toi aika ollut rappiota eikä mitään, jos vertaa muhun 16-18 vuotiaana.

Kuitenkin eniten mä ikävöin mun vieläkin parasta ystävää Miaa, jota oon tänäänkin menossa tapaamaan. Me oltiin niin erottamattomat sillon, ja sitten kun mun hölmöilyyn kyllästynyt isä päätti viedä mut takasin äidin luo asumaan, niin kaikki ystävät vaan katos pikkuhiljaa. En päässyt käymään Stadissa enää niin usein ja silloinen poikaystäväkin rajoitti sitä entisestään. Mut nyt ollaan tajuttu miten helposti tässä iässä jää yksin. Ollaan kohta parikymppisiä molemmat joten meillähän on koko maailma meitä varten. Enään ei päästetä toisistamme irti!